jounipeltoniemi

Josko nyt vaan kiltisti korjattaisiin se raha

eli työttömyys puoliksi seitsemässä kuukaudessa

 

Taloudella menee nyt vähän huonosti. Työttömyys on kasvanut kestämättömiin lukuihin kautta Euroopan. Monissa maissa palkat jo laskevat kovaa vauhtia. Leikkauksia tehdään julkiseen talouteen järjettömästi. Jopa tutkimusta, koulutusta ja lapsiperheitä kuritetaan. Kansat kärsii. Pontevampaa otetta tarvitaan.


Paljon keskustelua syistä ja korjaustarpeista käydään, mutta näkemykset asiantuntijoidenkin kesken hajoaa niin, ettei tolkkua saa. Epäilemättä oma intressi saattaa painaa yleistä etua enempi, ja varmasti oikeilla tietäjillä on keinot selviytyä ja voittaa huonossakin tilanteessa. Koska siis asiantuntijoista ei saa riittävää apua, pitää esittää omaa teoriaa, tai siis luovasti varastettua.


Talouspolitiikan tavoitteiksi määritän

  • täystyöllisyyden,
  • köyhyyden poiston,
  • maksimaalisen kestävän talouskasvun.

Inhimillisesti tärkeintä on korjata työttömyys. Työllisyyteen vaikuttavat monet asiat, kuten palkkataso, tuottavuus ja ostovoima. Palkkatason suora alentaminen ei ole kuitenkaan maailmalla menestystä tuottanut. Tuotavuuden kasvu taas on paljonkin teollisuusmaita ilahduttanut, mutta tuottanut ison rahaongelman, josta alempana lisää, eikä sillä nopeita korjauksia tähän hätään tehdä. Siis korjattakoon ostovoimaa.


Ostovoima tarvitsee lisää rahaa. Nykyinen rahajärjestelmämme estää kuitenkin tämän. Siksi pitää ensiksi uudistaa raha. Tästäkin on paljon tälläkin sivustolla kirjoitettu, vähintään yksi kirjoitus päivässä, osa varsin hyvinkin, osa umpipuppua (kun vaan tyhmä tietäisi, että kuka), mutta vähän vielä haluaisin uudismallia eteenpäin kehittää.


Rahapolitiikka selitellään pitkälti kuuluisalla rahayhtälöllä (Fisherin yhtälö, kvantiteettiteoria, ...):

M V = P T,


missä M kuvaa rahan määrää, V rahan kiertonopeutta, P yleistä hintatasoa ja T talouden kokoa. Tarkemmat määritelmät näyttävät vaihtelevan lähteen ja tarkoitusperän mukaan niin paljon, että siihen voi sovittaa minkä tahansa loppupäätelmän.


Mitä tapahtuu, kun talous kasvaa? Jos T vaikka kaksinkertaistuisi, niin kuin euroaikana euroalueen talous on suunnilleen tehnyt, ja rahan määrä ja kiertonopeus pysyisi vakiona, niin hintataso puolittuisi (saman tulisi koskea palkkojakin) eli 50% deflaatio. Deflaatio tarkoittaa käytännössä valtavaa tulonsiirtoa työtätekeviltä ja potkituilta niille, jotka ovat liian rikkaita työntekoon. Tosin samalla talouskasvukin pysähtyy, työttömyys räjähtää ja muut heinäsirkat hyökkäävät kimppuun, kuten olemme nähneet.


Ennen asia korjattiin sujuvasti painamalla kasvun verran ja vähän yli uutta rahaa, ja talous kasvoi, työttömyys pysyi hallinnassa ja ihmiset tyytyväisinä, mitä nyt välillä vähän inflaatiota, mutta kuitenkin paljon paljon pienempi kiusa. Sitten tuli euro ja rahamäärä vakioitiin. Ainoaksi keinoksi uuden rahan saamiseksi jätettiin pankkilainat. Jotta yhteiskunta edes jotenkin kasassa pysyisi, niin tätä lainaa on pitänyt ottaa valtavat määrät vuosittain. Samalla maksamme älyttömästi korkoja ja joudumme tottelemaan lainanantajien pienimpiäkin toiveita. Eli taas seurasi hirvittävän valtava tulon- ja vallansiirto työtätekeviltä liian rikkaille.


Nyt kun velanotossakin alkaa pää tulle vetävän käteen eikä lisävelkaa pysty vanhaan tapaan ottamaan, vaan vaaditaan vanhojenkin velkojen lyhentämistä, niin hyperdeflaatio- ja massa­työttömyys­uhka sitten realisoituu kahta kauheampana. Tätä ongelmaa ei enää ratkaista millään sisäisillä toimenpiteillä.


Meidän tulee siksi kirjoittaa uusi rahasääntö (perussopimus), joka määrää keskuspankin rahoittamaan maita ja kansoja alueellaan. Tämä voi tapahtua eurojärjestelmän sisällä, mutta tarvittaessa pitää olla nopea valmius palata omaa rahaan tai muodostaa uusi rahaliitto samoin ajattelevien kumppaneiden kanssa.


Uutta rahaa tarvitaan lainantarpeen poistamiseksi, deflaation pysäyttämiseksi ja alussa mainittujen päämäärien saavuttamiseksi huomattavia määriä. Jos lähdemme siitä, että alussa euroja oli jotain 4 000 miljardia, ja sen jälkeen talous on kaksinkertaistunut, niin uusiotarve olisi vähintään toiset 4 000 miljardia € ja tasaisella vauhdilla kasvaisi vielä jotakin 500 miljardia vuodessa. Vertaa tätä velkasummiin.


Jotta uusi raha tulisi oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti koko kansan käyttöön, tarvitaan kaksi konetta:

  • Painokone 1, ”Kansalaispaino”: Jokaiselle valuutta-alueen kansalaiselle tuotetaan jotakin 8€ päivässä. Tätä määrää ei veroteta, mutta otetaan huomioon muussa sosiaaliturvassa.
  • Painokone 2, ”Keskuspaino”: Valtiot saavat lisäksi ottaa keskuspankista korollista lainaa bruttokansantuotteidensa suhteessa niin, että kokonaisrahamäärä pysyy tavoitteet maksimoivassa haarukassa eikä inflaatio ryöstäydy käsistä. Korkotulot käytetään yhteisiin tutkimus- ja rakenneinvestointeihin.

Samalla tiukennetaan pankkien vakavaraisuussäännöksiä, rajoitetaan muuta julkista lainanottoa ja mahdollisesti keksitään muita lisäsäännöksiä talouden järkevöittämiseksi sekä hillitään palkkojen nousua. Samaten lopetetaan muut kevennykset, lotraamiset ja velkaostot, joissa vaan rikkaita rikastetaan lisää väärämielisesti.


Suomelle tämä toisi 15-20 miljardia lisää euroja vuodessa. Kasvanut eurooppalainen kysyntä auttaisi myös vienti­teollisuuttamme merkittävästi. Työttömyys puolittuisi lähes siinä 6 kuukaudessa.


Huomattakoon, että rahan painaminen vain talouskasvun verran ei vielä aiheuta mitään inflaatio­painetta, vaan vasta torjuu deflaation ja velkaantumisen. Sinänsä kevyt 5-10% inflaatio tähän päälle lisäpainannalla tai yksityisen sektorin velanotolla vain piristää taloutta. Valtion tulonlähteenä painokone voittaa muut verot ylivoimaisella edullisuudella niin valtiolle, kuluttajille kuin yrityksillekin ja ylivoimaisella tasa­puolisuudella kun se iskee yhtä varmasti myös kaikkiin veronkiertäjiin ja paratiiseihin. Kansalaispaino korvaa kaikki pienituloisille kohdistuvat haitat. Tosin jonkin verran veroja silti tarvitaan jo talouden säätökeinona, mutta ainakin hölmöimmät lisäverot saa poistettua ja tuloveroa reilusti alennettua. Toisin kuin pelätään, poliittinen päätäntä toimii avoimessa kansalaisdemokratiassa vastuullisemmin myös raha-asioissa kuin kasvoton ulkomainen pankkioligargia.


Mullistusta  odotellessa pitää kuitenkin jatkaa yhteiskunnan kehittämistä parhaan mukaan lainanottoa lisäämällä niin paljon kuin pystyy, leikkauksista ja kurjistamisista pidättymällä, vahvoilla investoinneilla rakenteisiin ja tutkimukseen, tervaamalla ja höyhentämällä kaikki uusliberaalit ja luottoluokittelijoiden nuoleskelijat, sekä lisäämällä rahan kiertonopeutta (V) poistamalla kaikki auto- ja asuntokauppaa hidastavat rangaistusverot ja muuttamalla palkkojen, eläkkeiden ja muiden tukien maksatukset kuukausittaisesta viikoittaisiksi tai päivittäisiksi.

Toivoa onnistumiseen on, kunhan vain uskomme itse asiaamme. Tämä edistys vaatii pohjaksi moraalisen ryhdin kohentamista ja vahvaa arvosidonnaista politiikkaa, silloin suunta saadaan oikein ja liikevoima vastustamattomaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Jouni Peltoniemi

Tässä vaiheessa Suomen pitäisi esittää jo selkeä uhkavaatimus rahaliitolle:
joko euro uudistetaan välittömästi, taikka 6.12.2014 Suomi aloittaa oman rahan painamisen. Aika ei todellakaan riitä enää nysväämiseen.

Ensi alkuun tämä oma raha voisi olla vain kansan velkakirjoja, eli vaikka jokaiselle kansalaiselle jaetaan 100 yksikköä velkapaperia kuussa, virkamiesten palkasta tietty osuus maksetaan eurojen sijaa vastaavalla määrällä kansanvelkayksikköä. Kaikille työttömille voisi tarjota työtä velaksi.

Näitä velkakirjoa voisi sitten vapaasti vaihdella pörssissä tai pitää sijoituksena. Luvattaisiin, että joskus tulevaisuudessa valtio lunastaa takaisin nimellisarvollaan. Tämä ei sinänsä eroa muistakaan valtion pankeista ottamista velkapapereista, mutta nyt velka on vain kotimaista.

Myöhemmin sitten siirrytään laajemminkin omaan rahaan, mutta neuvotellaan kuitenkin ainakin naapurimaiden kanssa eri vaihtoehdoista.

Eurolle pitäisi siis koko perussopimus kirjoittaa uusiksi. Mikäli tämä etenee liian hitaasti, voidaan sitten keksiä eurooppalaiseen tapaan uusia luovia tulkintoja sopimuksesta. Esimerkiksi, kun 21. artikla sanoo:

"Toimet julkisyhteisöjen kanssa
21.1 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 123 artiklan mukaisesti tilinylitysoikeudet ja muut sellaiset luottojärjestelyt EKP:ssa tai jäsenvaltioiden keskuspankeissa unionin toimielinten tai laitosten, jäsenvaltioiden keskushallintojen, alueellisten, paikallisten tai muiden viranomaisten, muiden julkisoikeudellisten laitosten tai julkisten yritysten hyväksi ovat kiellettyjä samoin kuin se, että EKP tai kansalliset keskuspankit hankkivat suoraan niiltä velkasitoumuksia."

niin jo edellinen artikla taas antaa hyvinkin laajat valtuudet kaikkeen muuhun:

"20 artikla
Muut rahapolitiikan ohjauskeinot
EKP:n neuvosto voi päättää kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä muiden sellaisten rahapolitiikan ohjausmenetelmien käyttämisestä, joita se 2 artikla huomioon ottaen pitää aiheellisina."

https://www.ecb.europa.eu/ecb/legal/pdf/c_32620121...

Eli nämä kieltää rahoittamasta valtioita, mutta vaikkapa kansalaisten suoraa rahoittamista ei kiellä, ei tosin eksplisiittisesti sallikaan, mutta kuitenkin yleisesti poikkeuksellisessa tilanteessa saa käyttää poikkeuksellisia keinoja.

Se 2 artikla puhuu hintatason vakaudesta ja muista tavoitteista, mutta koska yli puolet rahaliitosta on jo deflaatiossa, niin tämä suoraan vaatii rahamäärän lisäämistä, alkuun kertaeränä vaikka 1000€ jokaiselle euroalueen kansalaiselle jokaista euroaikana euroalueella elettyä vuotta kohti, ja sen jälkeen yllä mainittu 8€/päivä.

Näyttäkää siellä eduskunnassa ja hallituksessa edes vähän suomalaista rohkeutta ja järkeä, kun sitä tarvitaan, koskee myös oppositiota, turhan huulenheiton sijaan.

Toimituksen poiminnat